Miten helpottaa liikkumaan lähtemistä?

Joo joo, tiedetään, että liikkuminen tekee hyvää. Mieliala nousee sillä hetkellä, kun ylität kynnyksen. Murheet jäävät metsään, syöt fiksummin ja nukut paremmin. Jaksat enemmän ja elämä on hauskempaa. Mutta mitä, jos lähteminen vaan on toisinaan niin vaikeaa?

Miten helpottaa liikkumaan lähtemistä?

Tässä blogipostauksessa kerron, miten helpotat liikkeelle lähtemistä. Tee siitä mahdollisimman helppoa. Muista, että kalenteri on ruuhkavuosien super hyvä apuri - suunnittele ja aikatauluta liikkumishetket kalenteriin.

Meillä on tapana käydä tuleva viikko läpi sunnuntaina: mitä menoja, mitä harrastuksia, onko jotakin normaalista poikkeavaa. Tässä samalla kannattaa sumplia aikataulut myös liikkumiseen. Minua helpottaa tosi paljon harjoitusohjelman mukaan treenaaminen - sunnuntaina lähinnä sijoitan harjoitukset eri päiviin, mahdollisesti sovellan ja yhdistän treenejä arkiliikuntaan ja lasten vienteihin. Suunnittelutyö auttaa suunnattoman paljon, sillä näin olen jo valmiiksi aikatauluttanut harjoitukseni.

Etukäteen miettimällä aikaa ei mene siihen, että miettisi, mitä milloinkin tapahtuisi. Jos jää odottamaan sopivaa aikaa treenille, niin voin paljastaa totuuden - ainakaan meidän perheessä täydellisiä hetkiä ei tule ikinä. Kun liikkumisraot on jo valmiiksi mietitty, osaa siihen suunnitella myös syömiset ja ruuan mahdolliset preppaukset ja vaikka einesruokien hyödyntämiset.

Harjoitusohjelma auttaa myös siihen, että sopivan raon tultua tietää jo heti, mitä tekee eikä tarvitse siinä vaiheessa alkaa arpomaan, että meneekö salille, tekeekö mäkitreenin vai mitä sitä nyt oikein sitten tekisi. Mulla ohjelman noudattaminen auttaa myös siinä, että treeneissä pysyy punainen lanka ja se on monipuolista, fiksua ja kehittävää.

Tiedätkö sen tunteen, kun on odottanut koko päivän treenaamaan lähtemistä, ja kun vihdoin iltaruuan jälkeen pääsisit lähtemään omalle lenkille… et millään jaksaisikaan lähteä! Jep, tuttu tunne täälläkin!

Tässä mun vinkit lähtemisen kynnyksen ylittämiseen. 

1. Laita kaikki kamppeet valmiiksi. Teen itse usein nätit pinot, jossa on kaikki tarvittavat vaatteet ja varusteet. Toisinaan laitan jopa hiihtokamppeet päälle ennen illallista - jotta vaan en rojahtaisi sohvalle hiihtolenkin sijaan. Pakkaan uimakassin. Tätä et halua kuulla, mutta joskus olen jopa nukkunut trikoot jalassa - tämä oli silloin, kun vaellettiin taaperon ja siskon kanssa, ja aamuneljän herätykset olivat toisinaan vaikeita. Mutta teki lähtemisestä super helppoa. Ei tarvinnut juuri muuta kuin kengät laittaa jalkaan ennen vaellukselle lähtemistä. 

2. Esivalmistele ja puhu lenkistä itsellesi. Psyykkaa itseäsi, kerro läheisillesi, että olet menossa. Kun lapsi kysyy toisen kerran, että äiti, eikös sulla ollut lenkkipäivä, luot positiivista painetta lähtemiseen. Perhekin tietää, että olet menossa, joten lähtösi ei aiheuta itkua oven edessä vaan lapset odottavat, että saavat omia iskän kokonaan. 

3. Naaman näyttäminen riittää! Tätä mä käytän itse asiassa salilla, paljastettakoon. Käyn salilla ihan vaan näyttämässä naamaani 1-3 kertaa viikossa. Ihan sama, mitä teen ja miten kauan olen, kunhan käyn siellä. Itse asiassa en ole koskaan jättänyt treeniä tekemättä, mutta huijaan itseni näin salille. Lopulta tulee tehtyä aina hyvä treeni, mistä jää hyvä mieli. 

4. Vartti riittää! Lenkille lähdössä riittää, että käyn vartin. Vaikka miten väsyttäisi, vartin jaksaa aina. Enkä ole ikinä tullut vartin jälkeen kotiin, mutta tämä madaltaa kynnystä lähtemiseen. Itse asiassa lasten kanssa kerätään hiihto-, luistelu- ja laskettelukertoja samalla metodilla - emme laske aikaa vaan laskemme käyntikertoja. Sama toimii myös kotijumpan kanssa - yksi kyykky tai yksi leuanveto riittää - mutta aina tulee tehtyä vähintään yksi sarja. 

5. Vaihda ajattelutapaasi. Ajattelulla on tosi iso merkitys asenteisiimme. Sinun ei tarvitse käydä lenkillä, salilla, liikkumassa vaan saat harrastaa. Muuta tapaasi puhua, kannusta, kehu ja palkitse. Palkintona voi olla vaikka lukuhetki tai herkkupuuro. 

6. Kaveri! Sovi kaverin kanssa lenkkitreffit! Miten usein olen väsyneenä raahustanut lenkille, ja miettinyt, että hitsit, kun en ole kehdannut perua. Kaverin tavatessa on käynyt ilmi, että hän on miettinyt samaa. Lopputuloksena on aina rattoisa ja hyvä lenkki, eikä ikinä ole lähteminen kaduttanut. Voit sopia myös puhelintreffit kauempana asuvan ystävän kanssa - laita vain handsfree korviin. Mä itse soittelen usein lenkiltä mun siskoille, jotka asuvat Brasiliassa ja Yhdysvalloissa. 

7. Lopeta lenkki kesken. Lopeta hyvään fiilikseen, älä venytä lenkkiä turhaan. Mä pyrin lopettamaan lenkit aina vähän “kesken”, sellaiseen fiilikseen, että olisin halunnut vielä jatkaa. Tämä on tosi tärkeää psyykkisesti, koska silloin alat jo miettimään ja suunnittelemaan seuraavaa lenkkiä (ja helpottaa, jos se on jo kalenterissa). On ihanaa, kun oikein odottaa seuraavaa liikuntahetkeä. Vaali liikunnan iloa, onnistumisia ja hyvä fiiliksiä. Vaikka mun motto onkin, että parempi överit kuin vajarit, niin oikeasti teen övereitä vain muutaman kerran vuodessa - koska onnistuneet överit vaatii satoja vajareita! 

8. Hyödynnä arkiliikuntaa. Välillä on vaikeaa ehtiä liikkumaan ainakaan niin miten mieluiten sitä tekisi. Nautin tosi paljon lasten saattamisesta hoitoon ja kouluun, hakureissuista ja harrastuksiin viemisistä, sillä saatan lapset aina kävellen, juosten tai pyörällä. Näin iloitsen näistäkin arjen hetkistä enemmän ja kerrytän liikettä niistä pienistä hetkistä. Sitä paitsi samalla saan keskittyä pienten tyyppien höpötyksiin ja nauttia lasteni seurasta.  

BONUS! Kerää kertoja! 

Me kerätään lasten kanssa luistelu-, hiihto- ja laskettelukertoja. Itse asiassa mä teen samaa myös salilla käymisen ja uimisen kanssa, koska mulla itselläni on haasteita lähteä liikkumaan sisätiloissa. Niinpä me kirjaamme tukkimiehen kirjanpidolla eri lajien harrastuskertoja kalenteriin. Ja tiedätkö mitä! Talviurheilukerroista, siis luistelusta, hiihdosta ja laskettelusta saa palkinnon! Kun jokaisesta on kaksikymmentä kertaa kasassa, pääsee palkinnoksi kylpylään. Teini kyllä yksi kevät havahtui siihen, että äiti palkitsee liikunnasta liikunnalla, että ei kuulema kukaan muu. Mutta toimii! 

*parastahan tässä on se, että kertojen laskeminen motivoi myös vanhempia! En kai mä nyt muuten olisi jaksanut raahata vauvaa ja pientä lasta vielä iltamyöhään luistelemaan :D

Yhteenvetona:  Madalla lähtemisen kynnystä ja muista, että parempi vähän kuin ei mitään. Jos pitäisi aina tehdä super hyvä treeni ja vaatisit itseltäsi aina vaan enemmän, olisi lähteminen vaikeampaa. Muista, että itseään saa houkutella ulos, mutta mä en ainakaan halua pakottaa itseäni pihalle. Koska siitä tulee paha mieli, ja musta on hyvä, että liikunta pidetään positiivisena.

Usein mieli kertoo ensimmäisenä kuormituksen ja levon epäsuhdasta. Joskus saattaakin olla päiviä, että lepo on fiksumpi veto - ja tämä on täysin ok, mutta mä en usko, että yksittäistä tai paria päivää pidempään kannattaa lorvailla sohvalla. Siitä vasta väsynyt ja vetämätön olo tuleekin!

Kuuntele siis kroppaa ja mieltä, käy kevyesti kokeilemassa ja harrasta vaikka piiloliikuntaa. Kävellen kauppaan ja kirjastoon jne. Terveisiä vaan sadepäivän hiihtolenkiltä - ajattelin, että ihan sama mitä teen, kunhan käyn näyttämässä naamaani ladulla. Ja kuinkas sitten kävikään? Oli ihan super ihana hiihto eikä vesikelikään haitannut. 

Toivottavasti sait näistä ajatuksista inspiraatiota <3