Parhaat vinkit taaperohiihtoon!

Tässä blogikirjoituksessa kerron parhaat vinkkini lasten kanssa hiihtoon. 

Millaiset ensisukset lapselle?

Älä tee niin kuin mä: eka lapseni kärsi ja joutui opettelemaan hiihtoa kenkiin sidottavilla ensisuksilla. Ne oli halvat - ja ihan kamalat. Jos haluat tappaa lapsen innon heti alkuunsa, niin hommaa samanlaiset ensisukset. Jos taas sytyttää elinikäisen palon hiihtoon, antaa onnistumisen kokemuksia ja pystyvyyden tunteita, jatka blogitekstini lukemista, sillä paljastan parhaat oppini pienten lasten kanssa hiihtämisestä. 

Vastasyntyneenä kärryyn, vuoden ikäisenä omille suksille

Meillä lapset ovat aloittaneet hiihtoon tutustumisen jo 1-vuotiaina. Tai no, itse asiassa nyt vähän valehtelin, sillä ovathan he nuolleet eteisessä ryömimisikäisinä äitin monoja, ihmetelleet suksia ja olleet hiihtokärryn kyydissä jo vastasyntyneestä. Mutta ekan kerran he ovat päässeet suksille omin jaloin yhden vuoden iässä. 

Unohda kenkiin sidottavat sukset ja hanki lapsellesi kunnon välineet. Pienimmät löytämäni monot ovat olleet kokoa 25, ja näitä olemme käyttäneet aina 1-vuotiaan 21 koon jalasta lähtien parin villasukan kanssa. Pienellä ei kuitenkaan hiihdon potku ole terävimmästä päästä, joten isommat monot ovat välttäneet menossa mukana. Lisäksi näin varpaat pysyvät parhaiten lämpiminä - ja monotkin ovat mahtuneet kolmen talven ajan. Mutta hei - unohda tämä säästövinkki yhtään isommilla lapsilla, ja suosi oikean kokoisia välineitä. 

Pienet sukset ovat ketterät

Meillä tyypit ovat aloittaneet 80 (vai 90cm?) pituisilla suksilla, joissa on crown-pitopohja. Älä hanki suksiin kasvunvaraa. Hyvä ohjenuora on, että sukset ovat samanmittaiset kuin hiihtäjä. Vähän painavammalla lapsella voi sukset olla hieman itseään pidemmät (5-10cm), mutta muista tässäkin kohtuus. 

Jätä sauvat pois

Alkuun lapsi ei tarvitse sauvoja - tulee vaan enemmän hallittavia osia. Sitä paitsi hiihdon tekniikkaa opeteltaessa sauvoitta hiihto on super hyvä myös isommille sivakoijille. Minäkin harrastan sauvoitta hiihtoa useamman kerran kuussa tekniikan terävöittämiseksi. 

Anna lapsen tutustua välineisiin rauhassa etukäteen

Aloita välineisiin tutustuminen jo sisältä. Anna lapsen kävellä monoilla sisällä, ja miksipä ei myös suksilla kävelyä vaikkapa olohuoneen matolla. Kaatumisen jälkeistä ylösnousemistakin on helpompi harjoitella yökkärissä kuin paksuissa talvikamppeissa. Iloitse pienistä kehitysaskelista ja hurraa jokaiselle kaatumisen jälkeiselle onnistuneelle nousemiselle. 

Motivoi, kannusta, kehu

Kehu, kannusta, huomaa kehitys. Muista high five aina jokaisen onnistuneen hiihtopätkän jälkeen. Hurratkaa, laulakaa, iloitkaa. “Viiden lyhtypylvään päästä saat rusinoita” ja “seuraavassa risteyksessä pidetään mehutauko!”. 

Paljon toistoja

Pyri mieluummin saamaan toistoja usein kuin pitkittämään yksittäisiä kertoja. Toisinaan 1-vuotiaalle vartti on sopiva aika, joskus taas into lopahtaa jo ennen kuin suksia on saatu edes jalkaan. Jep, i know, super turhauttavaa, mutta siksi mä yhdistänkin pienempien lasten kanssa hiihtoon aina oman lenkin, kiitos hiihtokärryjen. 

Hiihtää voi myös omassa pihassa, lähipuistossa tai vaikka hoitoon!

Tiedätkö, mitä hyvää on lumimyräköissä? Se, että kaupunki on hetken aikaa ihan sekaisin, eikä katuja ehditä aurata (ja etenkään hiekottaa). Meidän perheessä se tarkoittaa sitä, että voi hiihtää hoitoon, töihin tai vaikka kirjastoon. Näin toistoja saadaan useammin ja helpommin, sillä ladulle lähteminen vaatii usein autolla menemisen ja vähintään tunnin aikaraon.

Kerrospukeudu

Ohje koskee sekä lasta että vanhempaa. Miten monta hiihtokertaa on mennyt myttyyn sen vuoksi, että en ole pukenut itselleni riittävästi. Taaperon kanssa hiihtäessä vauhti voi olla mitä vaan Iivo Niskasen ja lumiukon väliltä, joten suosittelen kerrospukeutumista. Tällöin voit säätää vaatekerrosten määrää kätevästi. Mulla itselläni on toppahousut, mononsuojat, paksut hanskat, paksu pipo, untsikka ja villapaita, jos hiihdän allekouluikäisten kanssa. Näin voin tarvittaessa avata untuvatakkia tai sitoa sen vaikka vyötäisille. Joskus minulla on kevyt reppu, johon voin laittaa ylimääräisiä vaatteita. 

Tukkimiehen kirjanpitoa

Meillä jokainen hiihtokerta (ja luistelut ja laskettelut) merkitään ylös perhekalenteriin. Kun 20 kertaa on täynnä joka lajista, palkitaan lapset - yleensä kylpyläkäynnillä. Meidän perheen teinit kyllä naureskelee, että varmaan kukaan muu kuin meidän äiti ei palkitse liikunnasta liikunnalla. Mutta toimii ja motivoi myös meitä vanhempia viemään lapsia harrastamaan eri talvilajeja.

Tärkeintä on yhdessäolo

Viis kilometreistä, sillä lasten kanssa hiihtäessä tärkeintä on yhdessäolo ja hauskanpito. Yhdessä ulkoillessa on helpompaa keskittyä toisiin ja tällöin on myös helppoa jutella milloin mistäkin aiheesta. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että meidän 3-vuotias hiihtävä jukeboksi laulaa niin innokkaasti, että ei siinä paljoa ehdi juttelemaan. 

Toivottavasti sait hyödyllisiä vinkkejä kirjoituksestani. Otan mielelläni vastaan palautteita ja kommentteja vaikkapa instani kautta. Ihania hiihtoja itse kullekin!