Valmennettavani Aurora juoksi ensimmäisen pidemmän ultran Nuts Ylläs Pallaksen polkujuoksukisassa ja suoriutui hienosti vaikeuksien kautta voittoon. Alla Auroran kisaraportti 100 kilometrin polkujuoksu-ultrasta. Kuva: Rami Valonen

Nyt kun pahin kisajärkytys ja kooma on väistynyt niin aivan huikea onnellisuusfiilis ❤️ takana NUTS ylläspallas 100km. Maaliin päästy naisten sijalla 24 ja ajalla 18:54:04 💪🔥 Oli aikamoinen matka. Vaikeuksien kautta maaliin.

Oon ihan superkiitollinen Susannalle ja omalle perheelle ja tukijoukoille,

1. Että kaikki tämä on mahdollista (treenit jne) ja
2. Kaikesta siitä tsempistä mitä sain matkan aikana 🙏❤️

Jos matkasta vähän, niin jännitys vei jo parilta edeltävältä vuorokaudelta yöunet ja ruokahalukin oli vähän kehnompi. No onneksi lähtösuoran jännitys sais fiiliksen nousemaan. Lämmittelyt tein Suskin ohjeiden mukaan n 30 min ennen, fiilis hyvä mutta siirtivät sitten lähtöä 10 min eteenpäin... joku bussi myöhässä tms. Nojoo, pallas meni suunnitelmien mukaan. Suunnitelmissa vähän himmailla alastulessa, ja onnistuinkin olemaan 5 min hitaampi ko viime vuonna 💪😅 sitten Pallakselta hyvin mielin eteenpäin, sain juotua ja syötyä.

Tunturissa aivan huikea yö, juoksu kulki eikä ötökän ötökkää 🤩 Rauhalan huolto ok ja siitä sitten hölkötellen asvalttiosuus ja raivokas sauvakävely pikkukerojen päälle. Mutta sit alkoikin alamäki, hirveä pahoinvointi, mikään ei mennyt alas. Oksetti ja heikotti. Kanssajuoksija antoi suolatablettia, autto pahimpaan. Suolatabletilla ja vedellä eteenpäin (urhelujuomakaan ei menny enää alas). Pahtavuomasta sipsit naamariin ja kohti äkäskeroa.

Suskille viestiä että apua, nyt hyytyy ja mikään ei mee alas. Ei kuulemma auttanut kun tsempata itsensä syömään ja jatkamaan. 😅 joo tässä vaiheessa ajatukset oli hyvin synkkiä.. keskeytyskin kävi mielessä, olo oli niin kauhea. Olisin varmaan hypännyt puolison kyytiin jos olisi autolla tullut huoltoon katsomaan.. 🙈Muistin kuitenkin viime vuodelta samanmoisen tapauksen, nimesin hänet puuromuijaksi, joka oli totaalisesti hyytyä siihen kerolle, mie ja toinen juoksija sitten huolehdittiin ja tsempattiin hänet huoltoon, siellä hän veti puuron ja hävisi sitten kauhealla vauhdilla eteenpäin. 😅 niimpa taikapuuroa maistamaan.

Huono olo rauhoittui, mutta päätin jättää jolloksia pois matkasta, uuden pahoinvointiaallon pelossa. Kävipä huollossa vielä niin että jaon karkkipussukkani kahteen kasaan, osa lähtee liiviin osa jätän painon takia pois. No poislaitettavat pakkasin pussiin, hokasin että lötköt on parempi täyttää ensin ja pakata ne, ennen karkkeja. No pehmeä pää, nii takas tulessa ajattelin että ne maassa olevat pussukat oli ne pois jätettävät, niinpä tadaa, jäi sitten karkitkin sinne peurakaltioon. 🙈 Joo, eli loppumatka vedellä, muutamalla kainalotaskuun lämmenneellä suklaakarkilla ja huoltopisteiden antimilla.

Nesteytys meni mielestäni ylläsjärvelle asti hyvin. Sai käydä puskassa/hyysikässä melkein joka huolloissa ja niiden välissä. Ylläsjärvellä sitten innostuin perheen näkemisestä ja 37km juoksijoissa että lähin liian tohinoissani mäkeen. Auringon paahteessa sykkeet nousi ja alkoi ihan huimaamaan. Useamman kerran jouduin pysähtymään istumaan, etten kuukahda ja kaadu siihen kivikkoon. Olo oli taas ihan kamala, ja mietin etten varmaan selviä ylös asti. No lopulta kuitenkin selvisin, ylhäällä tuli jopa juostua 37km kaverin kanssa alamäen asvalttipätkään asti.

Ennakkoluuloista huolimatta alamäki meni hyvin, toki jalat kyllä jo aika makaroonia, mutta ilman isoja kipuja 👍 kellokkas ok, ja siitä toisen 37km peesissä kesängille. Päätin ottaa sitten vähän rauhallisemmin ja pirunkurun alusta asti huomattavasti hitaammin ylös. Tässä vaiheessa alkoi energiavaje ja huono olo vaivaamaan. Enää 7km maaliin ja se tuntui ikuusuudelta. No pirunkurusta viimeiselle asvalttipätkälle taas tappavan tasaista sauvakävelyä. Onneksi maalisuoralla fiilis nousi, vaikka mietin että liekkö oksennan juuri maalisuoralla. Tyttären kanssa maalisuoran juostessa kuintenkin paha olo unohtui ja kirmattiin yhdessä maaliin ❤️ Välillä oli kyllä ihan oikea via dolorosa.

Nyt jälkeenpäin ihan naurattaa ne ajatusketjut mitä mielessään on käynyt matkan aikana 🙈 onneksi en luovuttanut. Enkä kyllä ois voinutkaan. Milläpä sen olisi selittänyt 7v tyttärelle,jota vasta itse buustasin lasten kisoissa 😅

Kuva: Rami Valonen

Tää oli kyllä todella toivottu onnistuminen omalle minäpystyvyydelle tähän hetkeen ❤️ haluan kyllä tallettaa sydämeen tän fiiliksen. Kaikkeen hulluun ja huikeaan sitä ihmiskeho pystyykään 🔥 Katsotaan sitten myöhemmin mitä tulevaisuudessa. Loppukesästä joku ehkä lyhyempi kisa ois kiva 🤔 saisi tästä kunnosta otettua ilon irti vielä. Sitä pidemmälle en tiedä, olisihan perusmatkat tai jopa 300 km huikeaa, mutta riittääkö resurssin ja ennen kaikkea tuo energiahuolto mietityttää. Se on kuitenki vedettävä ihan _tolkuton_ määrä hiilareita. Tulevaisuus näyttää! Mutta jos minusta on kiinni niin seikkaulut eivät jää tähän 🤩

Mikäli haaveilet polkujuoksukisoihin osallistumisesta, annan minun auttaa. Valmennuksessa saat harjoitusohjelman, kattavan tieto- ja videopankin aina lihaskuntovideoista kehonhuoltoon, kisoihin valmistautumisesta välineisiin ja varusteisiin, ravitsemuksesta palautumiseen.